Maantiedon ylioppilaskoe syksy 2011 jokeritehtävä 9
+9. Mitä vaikutuksia ilmastonmuutoksella on kehitysmaille
Ilmastonmuutos lämmittää ilmastoa ja kiihdyttää kasvihuoneilmiötä. Monet kehitysmaat sijaitsevat Afrikassa, Aasiassa tai Etelä-Amerikassa, mikä tarkoittaa sitä, että kehitysmaat sijaitsevat lähinnä lämpimillä alueilla. Koska alueilla on jo valmiiksi lämmin, ilmastonmuutos lämmittää alueita edelleen aiheuttaen aavikoitumista ja eroosiota.
Aavikoitumisesta seuraa viljelemisen vaikeus, joudutaan kastelemaan maata keinotekoisesti useammin ja liika keinokastelu saattaa aiheuttaa sen, että maanpinnalle nousee syvemmältä maankamarasta suoloja. Aavikoituminen aiheuttaa myös eroosiota, josta seuraa maa-aineksen irtoamista paikasta toiseen. Eroosion keskeinen järjestys on kulutus, kuljetus ja kasaus. Maa-aines sisältää ravinteita ja mahdollisesti ympäristömyrkkyjä, ja eroosion vaikutuksesta nämä aineet päätyvät usein vesistöön. Kun ihminen syö esimerkiksi kalaa, johon on rikastunut ympäristömyrkkyjä, on näiden kalojen syöminen epäterveellistä eikä tällaisista asioita valisteta ihmisiä kehitysmaissa. Nämä vesistöt kuormittuvat usein myös liikaa eroosion vaikutuksesta.
Se, että viljeleminen vaikeutuu, aiheuttaa kehitysmaissa nälänhätää. Kehitysmailla kun ei ole paljoa ylimääräistä rahaa tai mahdollisuuksia ottaa lainaa ulkomaalaisen ruoan hankkimiseksi. Nälänhätä aiheuttaa immuniteettikyvyn alenemisen ja antaa kulkutaudeille hyvän mahdollisuuden levitä. Kun ihmisellä on nälkä, ihminen tekee kaikkensa ravinnon hankkimiseksi. Tästä seuraa usein rikollisuutta ihmisten keskuudessa, joka voi johtaa järjestäytyneen rikollisuuden syntymiseen. Järjestäytynyt rikollisuus taas aiheuttaa valtioille lisäkuluja, ja jos ihmiset eivät ole verollisissa töissä, valtio ei saa verotuloja. Valtio velkaantuu edelleen ja kansan varallisuus, elinolot ja turvallisuus laskee.
Maapallon keskilämmön nousu aiheuttaa kuivuutta ja se edelleen aiheuttaa maastopaloja sekä metsäpaloja. Palot voivat levitä viljelmille polttaen koko sadon, tuhoten kehitysmaille arvokkaat viljat. Myös joidenkin kehitysmaiden kaskikulttuuri voi koitua kohtaloksi, sillä nämä tahaltaan sytytetyt palot voivat riistäytyä käsistä. Maasto- ja metsäpalot aiheuttavat kaupungeissa ilmanlaadun heikkenemistä, etenkin Kiinassa jo valmiiksi huonon ilmanlaadun heikkenemistä. Jos maapallon keskilämpötila nousee, kehitysmaissa on vaikeampi viljellä niiden nykyisiä vientituotteita. Näitä tuotteita voidaan alkaa tuottamaan jopa teollisuusmaissa, niiden lämpötilan noustessa ja ilmaston ollessa nykyisten kehitysmaiden tasoa.
Lämpötilan nousu jo valmiiksi lämpimillä alueilla aiheuttaa maankamaran kuivuutta, mistä johtuen juomakelpoisen veden saanti ja viljelmien keinokastelu vaikeutuu entisestään. Veden saanti on elämän perusedellytys ja köyhillä ei ole edes tällä hetkellä tarpeeksi pääomaa saadakseen tarpeeksi puhdasta vettä. Jos lämpötilat nousevat kehitysmaiden alueella tarpeeksi, esimerkiksi alligaattoreiden elintila Floridassa vähenee ja saattaa aiheuttaa lajille sukupuuton.
Ilmastonmuutos sulattaa mannerjäätiköitä, jolloin merenpinta nousee veden määrän noustessa. Myös lämpölaajeneminen nostaa merten vedenpintaa. Tällöin tietyt kehitysmaat, kuten Naurusaaret, ovat hukkumaisillaan. Esimerkiksi Bangladesh on keskimäärin vain muutaman metrin merenpinnan yläpuolella, joka tarkoittaa sitä, että koko valtio hukkuu merenpinnan alapuolelle. Kehitysmailla, kuten Bangladeshilla, ei ole varoja rakentaa esimerkiksi kestäviä betonimuureja pitämään vettä poissa maa-alueelta.
Lopputuloksena päiväntasaajalle voi syntyä Saharan alueen kaltaisia asumattomia tai harvaan asuttuja autiomaita tai aavikoita, Sahara voi myös laajentua. Myös väentiheys koko maapallolla nousisi ja nykyisten kehitysmaiden alueella ei välttämättä olisi asukkaita. Periaatteessa on kaksi vaihtoehtoa: Joko kehitysmaista muuttaa paljon ihmisiä teollisuusmaihin pakolaisina, jolloin väestöntiheys nousisi rajusti, tai ihmisiä ei päästetä muuttamaan alueelta teollisuusmaihin, jolloin kehitysmaiden asukkaat mitä todennäköisimmin menehtyisivät.
Aavikoitumisesta seuraa viljelemisen vaikeus, joudutaan kastelemaan maata keinotekoisesti useammin ja liika keinokastelu saattaa aiheuttaa sen, että maanpinnalle nousee syvemmältä maankamarasta suoloja. Aavikoituminen aiheuttaa myös eroosiota, josta seuraa maa-aineksen irtoamista paikasta toiseen. Eroosion keskeinen järjestys on kulutus, kuljetus ja kasaus. Maa-aines sisältää ravinteita ja mahdollisesti ympäristömyrkkyjä, ja eroosion vaikutuksesta nämä aineet päätyvät usein vesistöön. Kun ihminen syö esimerkiksi kalaa, johon on rikastunut ympäristömyrkkyjä, on näiden kalojen syöminen epäterveellistä eikä tällaisista asioita valisteta ihmisiä kehitysmaissa. Nämä vesistöt kuormittuvat usein myös liikaa eroosion vaikutuksesta.
Se, että viljeleminen vaikeutuu, aiheuttaa kehitysmaissa nälänhätää. Kehitysmailla kun ei ole paljoa ylimääräistä rahaa tai mahdollisuuksia ottaa lainaa ulkomaalaisen ruoan hankkimiseksi. Nälänhätä aiheuttaa immuniteettikyvyn alenemisen ja antaa kulkutaudeille hyvän mahdollisuuden levitä. Kun ihmisellä on nälkä, ihminen tekee kaikkensa ravinnon hankkimiseksi. Tästä seuraa usein rikollisuutta ihmisten keskuudessa, joka voi johtaa järjestäytyneen rikollisuuden syntymiseen. Järjestäytynyt rikollisuus taas aiheuttaa valtioille lisäkuluja, ja jos ihmiset eivät ole verollisissa töissä, valtio ei saa verotuloja. Valtio velkaantuu edelleen ja kansan varallisuus, elinolot ja turvallisuus laskee.
Maapallon keskilämmön nousu aiheuttaa kuivuutta ja se edelleen aiheuttaa maastopaloja sekä metsäpaloja. Palot voivat levitä viljelmille polttaen koko sadon, tuhoten kehitysmaille arvokkaat viljat. Myös joidenkin kehitysmaiden kaskikulttuuri voi koitua kohtaloksi, sillä nämä tahaltaan sytytetyt palot voivat riistäytyä käsistä. Maasto- ja metsäpalot aiheuttavat kaupungeissa ilmanlaadun heikkenemistä, etenkin Kiinassa jo valmiiksi huonon ilmanlaadun heikkenemistä. Jos maapallon keskilämpötila nousee, kehitysmaissa on vaikeampi viljellä niiden nykyisiä vientituotteita. Näitä tuotteita voidaan alkaa tuottamaan jopa teollisuusmaissa, niiden lämpötilan noustessa ja ilmaston ollessa nykyisten kehitysmaiden tasoa.
Lämpötilan nousu jo valmiiksi lämpimillä alueilla aiheuttaa maankamaran kuivuutta, mistä johtuen juomakelpoisen veden saanti ja viljelmien keinokastelu vaikeutuu entisestään. Veden saanti on elämän perusedellytys ja köyhillä ei ole edes tällä hetkellä tarpeeksi pääomaa saadakseen tarpeeksi puhdasta vettä. Jos lämpötilat nousevat kehitysmaiden alueella tarpeeksi, esimerkiksi alligaattoreiden elintila Floridassa vähenee ja saattaa aiheuttaa lajille sukupuuton.
Ilmastonmuutos sulattaa mannerjäätiköitä, jolloin merenpinta nousee veden määrän noustessa. Myös lämpölaajeneminen nostaa merten vedenpintaa. Tällöin tietyt kehitysmaat, kuten Naurusaaret, ovat hukkumaisillaan. Esimerkiksi Bangladesh on keskimäärin vain muutaman metrin merenpinnan yläpuolella, joka tarkoittaa sitä, että koko valtio hukkuu merenpinnan alapuolelle. Kehitysmailla, kuten Bangladeshilla, ei ole varoja rakentaa esimerkiksi kestäviä betonimuureja pitämään vettä poissa maa-alueelta.
Lopputuloksena päiväntasaajalle voi syntyä Saharan alueen kaltaisia asumattomia tai harvaan asuttuja autiomaita tai aavikoita, Sahara voi myös laajentua. Myös väentiheys koko maapallolla nousisi ja nykyisten kehitysmaiden alueella ei välttämättä olisi asukkaita. Periaatteessa on kaksi vaihtoehtoa: Joko kehitysmaista muuttaa paljon ihmisiä teollisuusmaihin pakolaisina, jolloin väestöntiheys nousisi rajusti, tai ihmisiä ei päästetä muuttamaan alueelta teollisuusmaihin, jolloin kehitysmaiden asukkaat mitä todennäköisimmin menehtyisivät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti